Olen ollut pari viikkoa töissä ja aina-iloinen-asiakaspalvelija on ihan loppu työpäivän jälkeen. Siispä Iivana on ollut aika kevyellä käytöllä. Vähän ollaan pyöritty kentällä ja tehty minimaastoja. Lotta antoi Iivanalle kyytiä viime viikolla, joten mulla ei ole niin huono omatunto sen liikutuksen suhteen.
Vappekin pääsi maastoon, kun Lotta meni Iivanalla ja mie otin ponin narun päähän.
Ossille ei löytynyt satula-autosta satulaa, ylläri. Yksi Albionin koulusatula oli muuten passeli, mutta se painui liikaa takaa ratsastajan ollessa kyydissä. Nyt odotellaan lisää satuloita sovitettavaksi postin kautta.
Ossin ratsuttaja oli vaihtunut pari viikkoa sitten. Kati oli joutunut sairaslomalle, joten Tiina on ratsastanut Ossilla. Vaan eipä tuo haittaa, kun Tiina on ollut kokoajan mukana avustamassa ja on ihan sopivan kokoinen kuski. Viime viikolla olivat ravanneet ekan kerran ratsastajan kanssa talutettuna! Oskari on lopettanut kylkien arkomisen ja heillä oli suunnitelmissa kokeilla ratsastusta vetohevosen kanssa. Aika hurjaa, nyt alkaa konkretisoitua, että siitä oikeasti tulee ratsu.
Oli mukava harjailla ponia kaikessa rauhassa, kun odoteltiin satulansovittajaa. Edelleen tulee olo, etten osaa tehdä mitään oman hevoseni kanssa. Johtuu varmaan siitä, että tallin tavat ja ihmiset on mulle vieraita. Sitä tulee tehtyä asioita niin eri tavalla pikkutallilla kuin tuollaisella täysihoitotallilla.
Muutaman pakkaspäivän innoittamina hepat saivat karsinoiden oviin lämpöeristyksen uretaanilevyistä. Aiemmat kalteriyläluukut vaihtuivat puukehäisiin luukkuihin, joissa sisäpuolella on harmaata vaneria ja ulkopuoli verhoillaan valkoisilla puupaneeleilla, kuten alaovetkin. Paneelit ovat peräisin meidän remontin alla olevasta ulkoeteisestä, kierrätys kunniaan!
Katsotaan käytännössä tarviiko oviin porailla ilmanvaihtoaukkoja, mutta alkuun mennään ilman. Oven ja oviaukon välissä on kautta altaan 1 cm rako, josta ilma vaihtuu, mutta vaihtuuko riittävästi?
Iivana sai tänään hokkikengät alle, joten voin hyvillä mielin odotella loppuviikon pakkasia.
Käytiin viikonloppuna katsomassa sitä heppapakua. Muuten ihan toimiva peli, mutta meidän tarpeisiin olisi hevososasto pitänyt rakentaa kokonaan uudestaan. En halua yhtään projektia pihaan seisomaan, joten ei kun uutta matoa koukkuun. Olen myöntynyt jo trailerin suuntaan, jos löytyisi jostain p-karjalan alueelta edullinen ehjä koppi. Vielä sellainen, jossa olisi riittävästi kantavuutta ja painot kohdillaan. Meillä kummallakaan ei ole pikku-eetä, joten noiden painojen kanssa saa olla tarkkana.
Jos meille tulee koppi, niin Iivanan kanssa alkaa armoton treenaus sinne menosta. Sehän on tähän asti "vinssattu" kyytiin. Eli liina etupuomin ympärille ja askel askeleelta hinattu kyytiin. Ihan kamalaa, tuosta haluan todellakin saada Iivanan poisoppimaan. Haluan, että heppa menee vaikka ilman talutusta kyytiin ja seisoo kuljetusvempeleessä ilman turhaa kikkailua ja jännittämistä.
 |
| Loppuun vielä "jäniskevennys": kaverit osaa ottaa rennosti :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti