Iivana-ystävä olikin tänään oikein vitsikkäällä päällä ja torpedoi meidän liikutusyritykset. Menin alkuillasta hakemaan heppoja tarhasta ja Iivana oli päättänyt, ettei vielä ole sisälle lähtemisen aika. Alkuun päästi lähelle, mutta ei puhettakaan, että olisin saanut riimun päähän. Hetken kuluttua palasin tarhaan omenatuliaisten kanssa, jotka tietysti kelpasivat, mutta ukkeli ajatteli "ehei kiinni ei anneta". Vanhat keinot käyttöön ja muutama narun pyöräytys. Kiitoksena siitä minua päin pukiteltiin oikein kunnolla... Jonkin aikaa tarhassa kirmasi kaksi karvalihapullaa muta lentäen ja jalat joka suuntaan haroen. Näytti niin pahalta, kun Iivana liukasteli ojan ylittävällä sillalla. Vappe kehitteli omatoimisesti lisää vauhdinaiheita ja paineli hullunlailla ympäri tarhaa, vaikka olin poistunut aidan toiselle puolelle jo aikaa sitten. Yleensä heppoja saa oikein usuttaa laukkaamaan, mutta tänään keskityin "pyrrrrrr" ja "hooojaaaaa" yms äänteisiin.
Kello oli jo sen verran paljon, että jätin suosiolla liikutukset huomiselle päivälle. Tosi kurjaa, kun jo seittemältä on pimeää. Ja pimeämmäksi vaan muuttuu.
Iltatallissa kävin läpi kummankin jalat enkä huomannut mitään poikkeavaa, onneksi. Huomenna voi olla pikkusen kankeita heppoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti