Sairaslomalla

Tällä kertaa sairaslomalla olen minä eikä onneksi kukaan hevosista. Mulla on ollut nyt kuudetta viikkoa oikeassa polvessa ongelmia. Ensimmäinen diagnoosi oli reisilihaksessa tulehdus, johon sain tulehduskipulääkettä 2 viikon kuurin. Sitten polvi alkoi keräämään nestettä ja nyt se on punkteerattu kahdesti, tänään viimeksi. Tuli mukavasti 65 ml ylimääräistä nestettä pois, hyi yäk. Saikkua napsahti tämä ja ensiviikko. Oon maailman huonoin ihminen sairastamaan, kun koko ajan tekisi mieli touhuta edes jotain pientä. Hepat saa olla vapaalla päivän taikka pari. Katsotaan, jos viikonloppuna pystyisin jotain tekemään. Tai pystyisin vaikka heti kiipeämään selkään, mutta se ei taida olla hyväksi jatkoa ajatellen. Siispä mulla on loistavasti aikaa päivitellä blogia :)

Se mistä tämä polvivammailu on saanut alkunsa, on ehkä kärryonnettomuus Ossin kanssa. Ossiahan oli ajettu edellisen omistajan luona melko aktiivisesti ja se olikin ponin mielipuuhaa. Ainut ongelma oli, että Ossi on saanut mennä melko reippaita vauhteja siellä, kun taas meillä ei ole rauhallisia, autottomia ajoreittejä.
Kevättalvella Ossi lähti viemään minua pukkilaukalla kohti kotia sillä seurauksella, että rikkoi valjaita ja sai molemmat takajalkansa kärryihin. Meillä on käytössä ollut siis valjakkokärryt, joissa on koppiksia lyhyemmät aisat. Ja tällöin ei ollut potkuremmiä käytössä (kun eihän se koskaan ole tarvinut...). Siitä reissusta selvittiin pintanaarmuilla ja säikähdyksellä. Sitten tehtiinkin pitkään ohjasajoa, muuta maastakäsittelyä ja kerran pari käytiin pikkulenkki taluttaen.

Keväällä -12

Heinäkuun alussa lähdettiin varsan opetus-tyyliin ajelemaan mieheni kanssa. Jukka kärryillä ja minä taluttaen. Käännyttiin mutkasta kotia kohti ja Ossilla kilahti! Mulla ei ollut mitään jakoa maastakäsin, kun poni lähti viemään. Se jyräsi minut ojaan ja roikuin narussa noin 10 metriä perässä, kunnes järki sai että pitää päästää irti. Siinä rytäkässä multa lähti housut jalasta. Ainut hauska asia koko jutussa :D Jukka kävi ponin ja kärryjen kanssa ojassa, tippui kyydistä ja Ossi jatkoi matkaansa uudelleen ojaan, jossa katkaisi lopullisesti kärryistä aisat. Sitten kärryt raahautuivat mukana nurinpäin vetoliinoissa ja katkenneet aisat olivat kiinni mäkivöissä. Onneksi sain Ossin kiinni juoksemalla, ettei enempää vahinkoa sattunut. Yhdessä Jukan kanssa irroitimme valjaat pois Ossilta ja lähdin sen kanssa kävelemään kotiin. Katsoin, ettei se ontunut ollenkaan, vaikka verta tulikin jaloista. Hikisiä ja shokissa oltiin molemmat. Tallissa hoitopaikalla kartoitin vammat: haavoja pitkin takajalkoja ja esinahkaa, lautasten päällä oli haava ja suurin oli takana vasemmassa reisilihaksessa. Noin 20 cm pitkä viiltohaava, josta reisilihas pullotti ulos. Päivystävää eläinlääkäriä odotellassa painoimme haavaa pyyhkeellä ja kylmäpussilla. Kun vihdoin ell tuli (odottavan aika oli toooodella piiiiitkä), tikattiin lautasten päällä oleva haava sekä reisilihaksen haava. Mielestäni lääkärin tekemä vammojen kartoitus oli aivan puutteellinen. Ihan kuin minun olisi pitänyt tehdä diagnoosi mitä vammoja hevosessa on. Itse asiassa ell oli jo autossa kirjoittamassa laskua, kun kävin vielä Ossin takajalkoja uudelleen läpi. Ja oikean takavuohisen yläpuolella olikin iso pala pois nahkaa. Tämän nähtyään ell vain totesi, ettei sitä ainakaan voi ommella. Seuraavat viikot Ossi oli penisilliinikuurilla ja tarhaili yksin postimerkin kokoisessa tarhassaan. Yllätyin kuinka hyvin se viihtyi, ja kuinka hyvin läheisriippuvainen-Iivana viihtyi omissa oloissaan. Sen verran Oskari kuitenkin riekkui, että ensimmäiset tikit reidestä repsahtivat muutamassa päivässä. Ahkeran ja tarkan hoidon ansiosta haavat parantuivat hyvin. Iso kiitos kuuluu lähihoitajamiehelleni, joka omalla ammattitaidollaan täydensi minun hevospuolen tietotaitoa.

Elokuun puolessa välissä käytiin Joensuun klinikalla jälkitarkastuksessa. Olin kovin ylpeä Ossista, kun sitä ei tarvinut rauhoittaa ollenkaan ultraa ja röntgeniä varten. Oikean takajalan haava etusäärellä oli ollut sen verran syvä, että luukalvossa näkyi pieni reaktio ja vuohisen yläpuolen haava oli ollut niin syvä, että oli yltänyt pinnalliseen koukistajaan asti, jossa myös näkyi vielä reaktiota. Ohjeeksi saimme käynti-hölkkäliikuntaa seuraavan 2 kuukauden ajan ja kylmäystä aina liikunnan tai tarhailun jälkeen. Mikäli Ossi alkaa liikkua epäpuhtaasti, on jalka syytä ultrata uudelleen. On mahdollista, että vauriokohta kasvattaa kiinnikkeitä, jotka kiristävät liikkeessä. Nämäkin ovat hoidettavissa leikkauksella, joten peli ei ole täysin menetetty. Tämä ajokokemus oli sen verran traumatisoiva minulle, ettei ole mitään hinkua ajaa millään hevosella. Mutta ajan kanssa varmasti (tästäkin) pelosta päästään yli.