Tilannekatsaus ja kuvia kuluneelta ajalta

Taas voisin aloittaa kirjoittamisen päivittelemällä ajan kulumista ja omaa laiskuuttani... Mutta jätetään se sikseen ja kerrotaanpa kuulumisia viimeiseltä neljältä kuukaudelta. Huh.

Muutaman päivän ikäisenä sairaalassa

Neiti melkein 4 kk

Ihan aluksi tietysti tärkein ja maailmaamme mullistavin uutinen on, että ihana tyttäremme syntyi heinäkuun 13. päivänä. Mitkään sanat ei riitä kuvailemaan  positiivisella asenteella ja heittäytymisellä tilanteeseen, voi siitä tehdä hienon tapahtuman, jota haluaa hehkuttaa koko maailmalle. Ja nyt jokunen ehkä ajattelee, että tuolla tyypillä on lääkitys kohdallaan, kun tuollaisia horisee. Synnytys kesti kaiken kaikkiaan reilu 20 tuntia, joista noin 40 minuuttia oli sitä varsinaista ponnistamista ja tuosta kokonaisajasta olin n. 2h spinaalipuudutuksen vaikutuksenalaisena. Eli lääkkeettömälläkin kivunlievityksellä voi pärjätä pitkälle. Mutta tämä ei ole mikään mammablogi, joten muihin aiheisiin!

Ossi, minun pieni kengätön hevonen, sai kesällä ensimmäiset kengät jalkaansa. Vuolussa oli ilmeisesti lipsahtanut turhan paljon materiaalia pois, kun aluksi alkoi kovilla pohjilla arkomaan ja lopulta ei suostunut edes kentällä liikkumaan. Siispä kengät jalkaa. Ajattelin, että Ossi saisi kauheat kilarit kengityksestä, mutta Tiinan tsemppaamana oli seisonut nätisti paikallaan. Valitettavasti ratsastuksessa jouduttiin pitämään taukoa arkomisen takia, mutta saipahan poni hieman (sairas)lomailla.
Ossin koulutuksessa päästiin jo siihen pisteeseen, että se sietää omaa pelkoaan. Aiemmin Ossi on yrittänyt ratkaista ongelman itse esimerkiksi poistumalla paikalta, mutta nyt pakoreaktio on hieman helpottanut ja Ossi luottaa ratsastajaan. Koulutus on kuitenkin vielä niin kesken, että itse en aio edelleenkään ratsastaa sitä kotona. Kunhan Korholan väen kiireet helpottavat, niin ollaan puhuttu, että jatketaan ratsutusta täällä kotinurkissa.
Ossi sai myös Korholassa jälleen hierontaa, kun kavioiden arkominen veti sillä selän jumiin. Tekipä Suvi alkusyksyn kylmenevien kelien aikana havainnon, että Ossia paleltaa aika herkästi (etenkin kostealla säällä). Ehkä jopa yllättävää, kun miettii kuinka kamalan paksu karva ja nahka sillä on. Iivana ei ollut keleistä moksiskaan. Pojat saapuivat kotiin 1.10. Korholan väen kuljettamina. Iivanan lastausongelma ei ole enää juurikaan ongelma, mutta vielä se vaatii hiomista.

Eka kertaa tallilla ilman mahaa

Hyökkäysvaunut

Ossin häntärupea tutkimassa, joka muuten parani kuusenpihkavoiteella!

Edelleen kavereita

Eka kertaa ratsailla kevään jälkeen

Tarmokas ratsu

Iivana ei tahdo!

Kadonnut keskivartalo

Iivanan kanssahan oli puhe, että joku alkaisi liikuttamaan sitä Korholassa oloaikana. No, se homma hieman pissi ja taisihan sillä olla pari kertaa ratsastaja selässä. Itsekin kävin synnytyksyn jälkeen muutaman kerran ratsastamassa kentällä. Kuvista näkee hyvin kuinka kadoksissa mun keskivartalo on raskausmasun jäljiltä. Ei puhettakaan jäntevästä keskivartalosta. Nyt on onneksi jo parempi tilanne ja tuntuu, että saan pidettyä itseni jotenkin kasassa. Nyt heppojen kotona ollessa olen yrittänyt käydä edes kerran viikossa Iivanan selässä. On muuten yllättävän haastavaa ehtiä hevostelemaan. Pikkuneiti nukkuu kyllä hyvät päivä unet, yleensä 2½-4 tuntia, mutta jos olen yksin kotona, niin kuin aika usein olen, ei ratsastamista päikkäreiden aikaan oikein voi ajatella. Mutta jos Jukka tai mummi on paikalla, niin sitten voin keskittyä vain hevosteluun. Ehtimisongelmien takia olenkin vakaasti päättänyt etsiä hepoille hoitajaa, joka ehtisi käymään ainakin muutaman kerran viikossa.

Pienestä pitäen tallihommiin

Reippaana taas töihin

Ei niin yhteistyöhaluinen hevonen

Hepat saivat viikko sitten rokotukset ja pitivät pakollista lomaa muutaman päivän. Oli aika hämmentävää toimintaa eläinlääkäriltä, kun soittelin, että ehtisikö hän tulla rokottamaan marraskuun aikana ja hän tulikin samana päivänä! Siinä on sellainen tyyppi, jonka toivon pysyvän meidän luottolääkärinä pitkään. Keväällä olisi sitten ainakin Ossin hampaiden raspauksen aika.

Viime päivinä on ollut tosi ällö keli, joka paikassa kuraa ja vettä. Näillä keleillä todellakin kaipaan pesupaikkaa. Jopa minun äitini totesi viikonloppuna, että "olispa hyvä jos täällä tallissa ois sellanen pesupaikka". Tänään pelastin hevoset sisälle jo ennen neljää. Yleensä haen ne sisälle klo 18-21 välillä, riippuen kelistä. Joka kerta ne ovat suosiolla tulleet, eipä ole tarvinut keskusteluja käydä kiinniotosta. Toisin oli kesällä, kun Ossi oli ollut useamman kerran sitä mieltä, että voitte pitää koulutussessionne ilman häntä.

Baanaa testailemassa

Kuin nojatuolissa istuisi...

Ossin kanssa retkellä pihassa