Autio - ikuisuusprojekti: Ossi

Eilen oli taas Korholassa kyläilyn vuoro. Oltiinkin oltu Suvin kanssa viikon mittaan yhteyksissä Ossin koulunkäynnistä. Ossi oli tehnyt töitä Veeran kanssa parina päivänä ja sitä oli jännitänyt ihan hirmuisesti. Arveltiin, että on taas alkukankeutta, joka menee ajan myötä ohi. Kotonakin satulointi aiheutti hieman hyperventilointia, kun keväällä ekoja kertoja pitkään aikaan laitettiin varusteita ylle.
Ossi oli hetkittäin rentoutunut Veeran kanssa, mutta omalla takajalalla toiseen takajalkaan osuminen oli ollut TOSI JÄNNÄÄ ja siitä oli pitänyt vähän huolestua!
Eilen kuskiksi vaihtui Ossin vanha tuttu Tiina. Poni olikin koko ratsastussession ajan rento ja rauhallinen. Koska nyt on ollut ratsastuksessa useampi kuukausi väliä, ratsastus on tapahtunut talutuksessa. Kunhan Ossi on taas kerännyt rohkeutensa, niin pääsevät liinatyöskentelyyn ja itsenäisesti ratsastamiseen.
Iivana on toistaiseksi vielä lomaillut ja paimentanut Patea laitumella. Ensi viikolla sekin saattaa päästä töihin. Mulla olisi jo hirmuinen polte päästä takaisin hevosen selkään! Välillä oikein sormet syyhyää ja kroppa kihisee, että pääsisi kentälle oikeasti ratsastamaan.

Ossilla oli alkuviikosta satulavyö hinkannut ihon rikki kainalon yläpuolelta. Todennäköisesti se on monen tekijän summa: paarmat ovat purreet kainaloista, hiki, lika (vaikka kuinka hyvin harjaisi, niin joku hiekan muru on voinut jäädä) ja kangassatulavyö. Eilen vaihdettiin Iivanan muotoillumpi nahkavyö Ossin käyttöön. Se oli hieman parempi, kun rikama jäi vyön etupuolelle, mutta etujalan liike työntää kuitenkin rikkoontuneen ihokohdan vyön etureunaan. Seuraillaan tilannetta ja kokeillaan seuraavaksi "mutkavyötä". En tykkää yhtään satulavöistä, joissa on kuminauhajoustot ja noita s-vöitä/mutkavöitä en ole löytänyt ilman joustoja. Tosin hetkeen en ole aktiivisesti niitä etsinytkään... Ja tod.näk. sellaisen löydettyäni se maksaa hunajaa...