Yleensä mietin ja pähkäilen kaikkia vähänkin normaaliarkirutiineista poikkeavia asioita. Ilmeisesti valmistan sillä itseäni, jos kaikki ei menekään niin kuin pitäisi. Teen ikään kuin varasuunnielmia. Tänään minä en kuitenkaan stressannut Ossin hakemista, koska tiesin, että Iivana osaa odottaa rauhallisesti tarhassa ja Ossi saadaan lastattua kunnialla kyytiin.
Pakkasin mukaan nahkariimun ja pitkän narun. Otin myös varmuuden vuoksi fullneck-fleeceloimen. Korholassa pakattiin Ossin tavarat autoon ja Suvi oli ihanasti pessyt melkein kaikki tavarat harjoja myöten! Päätettiin olla loimittamatta ponia matkalle, koska pakkasta ei ollut paljoa ja luultavasti loimi olisi vain ahdistanut Ossia. Se kun on tähän asti kulkenut ilman kuljetussuojia ja muita ylimääräisiä härpäkkeitä.
Ossi oli eilen järjestänyt jänniä tilanteita ratsastettaessa. Sillä oli ratsastanut Veera, joka oli aiemminkin ollut Ossin kyydissä. Olivat olleet kentällä ja menneet vapaana käyntiä ja ravia. Juuri kun olivat olleet lopettamassa, oli Ossi alkanut protestoimaan toista kentällä ollutta hevosta pukittamalla sitä kohti. Siitä oli seurannut sarja "mulliloikkia" ja Veeran pysyessä kyydissä, oli Ossi hyppinyt pystyyn ja jatkanut mulliloikkaa. Kun vieläkään ei kuski tippunut, oli poni ottanut kunnon vauhdit ja rodeoinut matkalla. Siinä vaiheessa Veera oli ollut sen verran kaulalla, että oli pudottautunut alas kyydistä. Ossi ei siis tee noita temppuja pahuuttaan, vaan se oikeasti säikähtää omaa reaktiotaan, johon sitten reagoi vielä suuremmin. Tähän tulokseen ollaan tultu, koska tuonkin tapauksen jälkeen ratsastajan selkään meneminen ei ollut yhtään pelottavaa Ossin mielestä. Koska Ossi ei ole vielä "pomminvarma", jos koskaan sellaiseksi tuleekaan, en aio ratsastaa sillä kotona.
Suvi oli myös pyynnöstäni harjoitellut lastausta Ossin kanssa. Vieläkin lastatessa Ossilla oli hieman kiire, mutta malttoi mielensä tosi hienosti. Ongelmakohtana on ollut trailerista ulos tuleminen, kun sieltä pitäisi tulla melkein juosten. Sainkin ohjeita kuinka kotona tulisi toimia, kun puramme ponin kopista.
Kotimatka meni hyvin ja heinä oli maistunut. Pihassa alkoi melkoinen hirnuntakonsertti ja Ossille tuli taas kiire. Odottelimme trailerissa, että hössötysolo menee ohi ja melko mukavasti purkaminen onnistuikin. Ihan askel askeleelta peruuttaminen ei kuitenkaan onnistunut. Siinäpä meille harjoittelun aihetta.
Pojat pääsivät heti yhdessä tarhaan. Taisivat muistaa toisensa, kun niin rauhallisesti ottivat. Yritän laittaa joku päivä tähän videonpätkän kohtaamisesta! Muutama hämärä kuva näin ensialkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti