Aloha!

Otsikosta huolimatta, en ole ollut palmun alla löhöämässä tai muutenkaan lomalla, jonka vuoksi blogi olisi viettänyt hiljaiseloa. Kirjoittamattomuus johtuu yksinkertaisesti minun laiskuudesta ja aikaansaamattomuudesta. Ei vaan ole napannut istua koneen ääressä, joten sähköpostin, facebookin ja muiden blogien seuraaminen on jäänyt ihan hunnigolle. Pystyisin näköjään elämään ilman nettiä. No en ehkä kokonaan, mutta tauko tekee aina välillä hyvää!

Iivanan kanssa harrastaminen on rajoittunut tämän tontin rajojen sisäpuolelle. Ollaan möhkitty laitumella ja baanalla hangessa sekä harrastettu kouluratsastusta tarhassa ja meidän pihamaalla. Meidän etupihalla on tuollainen keskiympyrä, jonka ympäri pääsee ajamaan autolla. Se on juuri sopivan kokoinen "pääty-ympyräksi", joten ollaan tehty käynti-ja ravityöskentelyä siinä.
Olen kaivanut naftaliinista taas "halvan henkivakuutuksen" eli rintaremmin. Pysynpähän vähän vakaammin kyydissä reippaissa hankiraveissa. Eikä tarvi jännittää nyinkö hevosta suusta oman tasapainottomuuteni takia. Tosin ollaan menty viime kertoina hackamorella. Ajattelin testata hackiksia jo syksyllä Iivanalle, mutta se vaan aina jäi ja jäi. Pakkasten innoittamana Iivanasta on tullut Ruuna Reipas, joten kolmipala tuntui tehottomalta ja olympia liian voimakkaalta. Hackamore on tehokas, mutta Iivana rentoutuu sen kanssa helpommin. Huomaan myös itse ratsastavani paljon pehmeämmällä tuntumalla ja käyttäväni jalkoja ja istuntaa tehokkaammin! Ei siis yhtään huono valinta.
Meidän urheilu- eli ratsastuskentän ovat vallanneet työkoneet ja muu viemäröinnin rakentamistarpeisto. Tämän havaitsin viime vuoden puolella, kun yritin mennä harrastamaan vakavamielistä koulutuuppausta... Ja kauemmas maastoon en ole uskaltautunut, koska en ole enää vain itsestäni ja hevosesta vastuussa, vaan myös masussani olevasta salamatkustajasta. Meille olisi siis tulossa heinäkuussa perheenlisäystä :)
Nyt uskallan sen jo paljastaa, kun kaikkein kriittisimmät ajat on ohitettu.

Tänään Vapen oli tarkoitus lähteä omistajansa luokse, mutta aikataulujen takia haku siirtyikin huomiselle. Mikä on huomattavasti parempi, koska Iivanalla on aikamoinen eroahdistus ja nyt sen ei tarvitse olla yksin kuin yksi yö. Toivotaan, että hevonen ja karsina säilyvät ehjinä. Tarhassa Iivana viihtyy kyllä yksinään ja "lapsuuden kodissaan" sitä on pystynyt pitämään yksin tallissa. Meillä ollessa side kaveriin on ilmeisesti muodostunut niin vahvaksi, että yksin karsinaan jääminen on pelottavaa. Aluksihan Iivana oli ihan pöhelö, kun Ossin otti hoitopaikalla ja hän jäi karsinaan. Siinä turve pöllysi ja etupää oli erittäin keveä. Pikkuhiljaa Iivana siedättyi ajatukselle ja kaveria sai hoitaa ihan rauhassa hoitopaikalla. Olen aina silloin tällöin kokeillut mitä Iivana tuumaa ajatuksesta, että kaveri lähtee ulos asti, mutta siitä menee ukolla kuppi nurin.

Maanantaina käydään hakemassa Oskari-poninen kotiin. Minun olisi tarkoitus mennä huomenna vielä moikkaamaan Ossia, kun sillä on jotakin koulutuksellista sessiota iltapäivällä tiedossa. Saa nähdä pääsenkö käymään, jos Vapen kuljetus tuleekin jo päivällä. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, voi olla että mummuponi on vielä maanantainakin meillä...

Valmistauduin Vapen tänään lähtemiseen tirauttamalla parit itkut, etsimällä rokotuskortin, kirjoittamalla tärkeitä asioita omistajalle ylös sekä puhdistamalla ja pakkaamalla varusteet. Vaikka poni ei ole asunut meillä kuin reilut neljä kuukautta, on siihen ehtinyt muodostumaan jo hyvin vahva tunneside. Mehän voitais pitää mummukka vaikka hamaan loppuun asti!

Lopuksi vielä kuvia tältä päivältä, kun hätäpäissäni kävin räpsimässä Vapesta kuvia.