maanantai 11. helmikuuta 2013

Vihdoinkin vähän vapaata

Jälleen kerran täytyy häpeäkseni myöntää, että olen ollut ihan liian laiska ja väsynyt päivittämään blogia. Ei sen puoleen, että täällä mitään olisi tapahtunutkaan.
Ollaan jatkettu Iivanan kanssa pihassa hiippailua muutaman kerran viikossa. Olen aina ollut vähän ylisuorittaja hevosten liikutuksen suhteen. Mymmeliä tuli liikutettua ainakin se viisi kertaa viikossa. Joskus jopa pidin vain yhden vapaapäivän viikossa. Tosin silloin asuttiin täysihoitotallilla, jossa oli valaistu kenttä ja ajorata sekä tietysti maneesi. Ei tarvinut herätä kukon pieraisun aikaan talliin ruokkimaan hepostimia, siivota karsinoita tai tehdä muitakaan rutiineja. Sen kun vaan haki hepan tarhasta tai otti karsinasta, loimi pois klipatun ponin selästä, sipaisu harjalla ja menoksi! Vähän liian helppoa, vai mitä?
Vaikka välillä käykin ahdistamaan tällainen pieni näpertely kotipihassa, on tästä ollut selkeästi hyötyä sekä minulle että Iivanalle. Ollaan molemmat paljon rennompia ja tyytyväisempiä lenkkeilyn jälkeen. Ilmeisesti Iiviksellä on turvallinen olo omaa baanaa kiertäessä ja sitä kautta minäkin osaan olla rennompi, vaikka jotain pieniä jännittymisiä hevoselle tulisikin matkalla. Iivana tykkää tosi paljon hackamoresta ja on paljon rennompi niskasta niiden kanssa. Samoin jatkuva ohjien nyppiminen suupielien raapimiseksi on loppunut.
Yksi merkittävä muutos on tapahtunut selkäännousussa: hevonen seisoo vaikka pitkin ohjin paikoillaan! Aiemmin sai tehdä vauhdissa loikan selkään, jos aikoi samaa matkaa lähteä hevosen kanssa. Muutenkin Iivanan käsiteltävyys on parantunut, vaikka ei se mikään huono tai hankala aiemminkaan ole ollut.

Ossi on "vetänyt lonkkaa" ja sen kanssa olen keskittynyt lähinnä talutusharjoituksiin arkipäivän tarhaustilanteissa. Kotiin tulon jälkeen muutama päivä meni hössöttäessä tallin ja tarhan väliä, mutta nyt on meno rauhallisempaa. Ollaan muutaman kerran käyty baanalla pieni lenkki taluttaen. Aika jänskää oli! Ossi pälyili ihmeissään pihapiiriä eri suunnasta kuin aiemmin. Tietysti ollaan pidetty perusteellisia harjailusessioita muutaman kerran viikossa. Ja kampaajalla Oskari käy kerran viikossa. Eli laitetaan vähän jouhienselvitysainetta ( = Vetrolin, ainut ja oikea) ja selvitetään linnunpesät pois tukasta ja hännästä. Ja tällöin kampaan myös jalkakarvoista rastat auki.
Tänään harjailun päätteeksi laitettiin vielä satula selkään. Olen yrittänyt käsitellä Ossia mahdollisimman paljon oikealta puolelta, koska Korhosessa se tuntui aristelevan oikealla kyljeltä tapahtuvia asioita. Laittelin satulahuopaa selkään muutamia kertoja oikealta ja nostelin satulaa ensin Ossin etuviistossa ja pikkuhiljaa siirryin taaemmaksi. Aina välillä annoin sen haistella satulaa ja lopulta laitettiin penkki selkään. Satulavyö aiheutti pallokala-efektin ja pikkuhiljaa sain vyön kiinni asti. Hhhmm, pitäisköhän ostaa hieman pidempi vyö??? Haluan tarkentaa, että nykyinen vyö ei ole mitenkään lyhyt normaalisti. Satula aiheutti Ossille tosi jännittyneen olon ja tuntui, että jännitti jokaisen takaosan lihaksen eikä uskaltanut liikkua mihinkään. Siinä sitten rapsuttelin, hivelin, halailin ja taputtelin, joka rentouttikin ponin ja uskalsi ottaa hoitopaikalla askelia sivuille. Käpöteltiin vielä lopuksi satula selässä tallissa, joka ei aiheuttanut mitään ongelmia.

Tällä raskaudella on ollut jotenkin rauhoittava vaikutus omaan oloon ja käytökseen. Olen pelkästään iloinen moisesta vaikutuksesta, koska oma olotila välittyy niin selvästi suoraan hevosten käytökseen. Olen ollut paljon kärsivällisempi ja tyynempi hevosten kanssa puuhaillessani. Toistaiseksi mahtuu vielä topparatsastushousut jalkaan, vaikka tänään oli jo pakko jättää molemmat vetoketjut sivuista vähän auki (näissä on ylhäältä alas vetskarit), kun istuminen ei muuten onnistu --> KIRISTÄÄ! Masun kasvaminen on lisäksi aiheuttanut positiivisen ilmiön istuntaan, mulla on nyt paljon parempi ryhti! Aion keikkua Iivanan selässä niin kauan, kun se tuntuu hyvältä. Jos ei muuta tehdä, niin ainakin käynnissä voidaan jumpata kylkiä pehmeämmäksi. Viime viikolla mentiin reippaammin tuossa baanalla, ja harjoiteltiin pitkästä aikaa oikean laukannostoa. Kyllähän se nousi ja samalla peräkin lensi pitkästä aikaa! Ja vielä monta kertaa :)

Nyt lähden pelastamaan ponit sisälle eli ensi kertaan!

Iines ja Hector osaa ottaa rennosti!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti