Laiskottelua

Ihanaa, viikonloppu! Ja kaikenkukkuraksi vielä maanantaikin vapaata. Takana on jälleen rankka työviikko. Alkuviikosta ajattelin pitää Iivanalla yhden vapaapäivän ja liikuttaa ukkelia aktiivisesti ke-pe, koska mulla oli kolme aamuvuoroa peräkkäin. Tuollaiset aamuputket on mulle tosi harvinaisia. No, kuinkas sitten kävikään? Iivana on ollut neljä päivää vapaalla... Tuli pieni ajatusvirhe. Nythän on talviaika ja puolen tunnin työmatka plus välipala kotiin päästyäni tarkoittaa sitä, että ulkona on pilkkopimeää siinä vaiheessa, kun olen hevosen selässä. Mummoponi ja karvapuhveli ovat siis viettäneet leppoisaa tarhalaatuaikaa ja minä olen yrittänyt ladata akkuja sisätiloissa. Sain kyllä polvenikin jälleen turvoksiin ahkeralla työnteolla, joten ei sillä paljoakaan olisi tekoa ratsastaessa. Polvesta ei ole edelleenkään löytynyt mitään vikaa, vaikka muutaman kerran viikossa kehittää turvotusta sen mukaan paljonko olen rasittanut sitä.
Magneettikuvathan oli puhtaat eli mitään ei ole rikki, reumaverikokeissakin kaikki arvot olivat täysin normaalit. Viimeksi lääkäri kysyi minulta mitä seuraavaksi tehdään! Joo-o, tuli tosi luottavainen olo lääkäriä kohtaan. Seuraillaan miten tilanne tästä kehittyy.
Ja nyt on ollut ihan kamalat tilsakelit, joten ehkä olen tehnyt Iivanan nivelille palveluksen olemalla liikuttamatta sitä. Huomaatteko kuinka yritän paikkailla huonoa omaatuntoa extravapaista?

Kyttäilen kokoajan Postin lähetysseurantaa, jotta voisin lähteä noutamaan Barefootin. Haluaisin päästä kokeilemaan sitä vielä tänä iltana Iivanalle ja huomenna tietysti Oskari Olemattomalle.

Kevättalvella -12 karvamurmelin kanssa